Velkajärjestely voidaan myöntää yksityishenkilölle eli luonnolliselle henkilölle, jolla on kotipaikka Suomessa (VJL 2.1§). Kotipaikalla tarkoitetaan sitä, että henkilö asuu Suomessa ja hänellä on täällä varsinainen, asuntonsa ja kotinsa. Velallisen kansalaisuudella ei ole merkitystä, joten velkajärjestely voidaan myöntää myös Suomessa asuvalle ulkomaalaiselle. Mikäli ulkomaalainen oleskelee Suomessa, jonkin aikaa, ei se riitä tekemään Suomesta hänen kotipaikkaansa. Mikäli velallinen työskentelee osan vuodesta ulkomailla ei se tarkoita, että hänen kotipaikkansa ei olisi Suomessa.
Velkajärjestelyn myöntämisen kannalta ei hakijan iällä ole väliä eli niin alaikäinen kuin eläkkeellä oleva voi saada velkajärjestelyn. Iällä on kuitenkin merkitys esimerkiksi sen suhteen, että alaikäisellä voi olla vielä mahdollisuudet tienata elämässä, jonka perusteella hänelle ei voida myöntää velkajärjestelyä. Kuitenkaan ikä ei itsessään ole merkitsevä tekijä vaan muut seikat, jotka saattavat johtua iästä. Alaikäisen velkajärjestelyn hylkäys perustuu lähinnä velkajärjestelylain 9a pykälään, jossa säädetään väliaikaisesta esteestä. Mikäli väliaikaisen esteen takia velallisella ei ole maksuvaraa tai se on vähäinen, mutta oletettavasti väliaikainen este poistuu tulevaisuudessa ja sen poistuminen parantaa hänen maksuvaraansa, ei velkajärjestelyä voida myöntää. Alaikäisen oletetaan työllistyvän ja pystyvän sitä kautta maksamaan velkojaan pois myöhemmin. Tämä ei kuitenkaan ole ehdoton päätelmä ja alaikäinenkin voi saada velkajärjestelyn siinä missä muunkin ikäiset velalliset.
Velkajärjestely voidaan myöntää myös holhottavalle. Henkilöllä, joka on julistettu holhottavaksi eli on vajaavaltainen, on lakimääräinen edustaja, joka voi hakea vajaavaltaiselle velkajärjestelyä. Velkajärjestelyllä pyritään korjaamaan henkilön yksityistalouden taloudellinen tila, joten tietyissä tilanteissa velkajärjestelyä voidaan hakea myös velallisen puolisolle, joka ei välttämättä täytä edellytyksiä.
