Velkajärjestelylain mukaan velkajärjestely voidaan myöntää ainoastaan maksukyvyttömälle velalliselle. Velkajärjestelylain mukaan maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan sitä, että velallinen on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Maksukyvyttömyyttä on kuitenkin tarkasteltava pidemmällä aikavälillä kuin velkojen erääntymisajankohdan mukaan. Velallisen maksukykyä arvioitaessa on velkajärjestelylain mukaan otettava huomioon velallisen varallisuuden rahaksimuutto, tulot ja ansaintamahdollisuudet, välttämättömät elinkustannukset, elatusvelvollisuus sekä muut velallisen taloudelliseen asemaan vaikuttavat seikat.
Maksukyvyttömyyden toteaminen perustuu kokonaisarviointiin, johon vaikuttavat velallisen varallisuus ja todelliset tulot sekä menot. Arviointi perustuu aina jossain määrin ennusteeseen, mutta epävarmoja tulonlähteitä – esimerkiksi odotettavissa olevaa perintöä – ei voida huomioida maksukyvyttömyysarvioinnissa. Vastaavasti velallista ei voida todeta maksukyvyttömäksi tulevaisuudessa mahdollisesti aktualisoituvien maksuvelvoitteiden perusteella.
Jotta velkajärjestely voitaisiin myöntää, maksukyvyttömän velallisen on täytettävä vähintään toinen velkajärjestelylain mukaan määritellyistä perusteista. Maksukyvyttömyyden tulee johtua sosiaalisesta suoritusesteestä tai velkajärjestelyyn on oltava muuten painavat perusteet velallisen velkamäärän ja maksukyvyn välisen epäsuhdan vuoksi. Perusteet ovat keskenään vaihtoehtoisia, mutta velallista ei tarvitse sijoittaa tarkasti jompaankumpaan ryhmään. Usein velkajärjestelyhakemus täyttää molemmat edellytykset. Velkajärjestely on tarkoitettu vain velallisen yksityistalouteen liittyvien velkaongelmien korjaamiseen.
